maanantai 1. toukokuuta 2017

Kunnes järki meidät nivusistamme erottaa


 Mä olin odottanut sitä koko elämäni
se odotti mua kolme viikkoa.

Ei, en mä luvannut sille
pyhää, hyvää, kotia, leikkiä, lasta
en hellää, herkkää, helppoa, häitä
mutta minut lupasin
raivostuttavan taipumattoman
herttaisen tavanomaisen
 joka kiljuu sille pillun päällä vanhan velhon äänellä
"You shall not pass"
 puhuu ja nauraa muna suussa
 karkaa muttei todella lähde.

En mä koskaan riittänyt, ja olin silti liikaa.
Sillä oli aina muita, mahdollistajia
eikä mulla ollut muuta antaa kuin oma jakamaton itseni.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti