perjantai 24. helmikuuta 2017

Kaikki mitä sanon on totta, ja mitä juuri sanoin ei ole totta


Yöllä kuulen sen itkevän
mustien silmien vuotavan aivan vierelläni
Siihen on vaarallista koskea, aina
Silitän kasvojen ilmaa
 karkeaa, rakasta
Sen hiukset palavat taas,
muistuttavat kodista.
Se on piirretty kylkiluideni alle,
pyyhkiytyy vasta siihen
mihin minä lopun.

2 kommenttia:

  1. Kylmät väreet tuli tästä runosta! Upea kaikessa synkkyydessään tai surullisuudessaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Hienoa kuulla, että tässä oli luettavissa molemmat tunnelmat.

    VastaaPoista